2015 > 10













 
MS-taudin hoidossa lääkehoidon lisäksi itsehoidolla on suuri merkitys potilaan hyvinvoinnin kannalta. Oikeanlainen liikunta ja ruokavalio voivat helpottaa sairastuneen oireilua. Lue alta eri itsehoidon muotoja.

 
1. Liikunta

On tieteellisesti todistettu, että liikunnalla on myönteinen merkitys MS-potilaan toimintakyvyn ylläpitämisessä. Fyysinen aktiivisuus pitää yllä lihaskuntoa ja tasapainoa sekä auttaa vähentämään tulehdussairauksia. Sillä on myös suotuisa vaikutus henkilön mielialaan. Liikunta voi vähentää myös sydän- ja verisuonitauteja sekä tuki- ja liikuntaelintauteja.

Liikunta ei lisää MS-taudin aiheuttamia vaurioita, joten liikkumista ei tarvitse vältellä. Liikuntaharrastuksen kanssa on hyvä kuitenkin muistaa potilaan kyvyt sekä sairauden tuomat rajoitukset ja muutokset.

Jotkut kunnat järjestävät neurologisia sairauksia sairastaville soveltuvia liikuntaryhmiä. Suosittuja lajeja ovat esim. vesiliikunta, jooga, pilates, sauvakävely ja kuntosaliharjoittelu. Hyötyliikunta, kuten kaupassa käynti ja siivoaminen, ovat myös hyvää liikuntaa. Tärkeä on mennä omien voimien mukaan, mutta hyvä tavoite on yrittää pysyä liikkeellä tavalla tai toisella.



2. Kuntoutus

Kuntoutuksen avulla voidaan helpottaa ja ehkäistä MS-potilaan oireita.

  • Fysioterapia keskittyy henkilön liikuntakyvyn parantamiseen.
  •  Puheterapia voi auttaa potilasta nielemisen ja puheenkäytön ongelmien kanssa.
  • Neuropsykologisen kuntoutuksen tavoite on auttaa potilasta oman toiminnan ohjaamisessa, nähdyn käsittelyssä ja visuomotoriikan vaikeuksissa kuten silmän ja käden yhteistyössä.
  • Toimintaterapian tavoitteena on edistää sairastuneen omatoimisuutta ja selviytymistä arjessa kuten töissä, kodissa ja vapaa-ajalla.


Nämä eri kuntoutuksen muodot voivat auttaa sairastunutta tapauskohtaisesti. On tärkeä harrastaa liikuntaa kuntoutuksen lisäksi, sillä nämä usein tukevat toisiaan.


3. Hygienia

Hyvä hygienia on tärkeä, sillä se ehkäisee infektioita, joiden vähentyminen voi lieventää potilaan oireita. Henkilökohtainen avustaja voi auttaa sairastunutta niin oman kodin siisteyden kuin henkilökohtaisen siisteyden kanssa. On myös olemassa apuvälineitä, jotka voivat auttaa MS-potilasta henkilökohtaisen hygienian kanssa.


4. Henkilökohtainen apu

Henkilökohtainen avustaja voi olla suuri apu MS-tautia sairastavan arjen sujumisessa. Avustaja voi auttaa vaikeaksi tulleissa arjen askareissa kuten ruoanlaitossa, kauppa käynneillä, vuodevaatteiden vaihdossa ja roskien viennissä. Parhaimmillaan henkilökohtainen avustaja on eräänlainen fyysinen sekä psyykkinen turva potilaalle.


Elämäsi Adato järjestää henkilökohtaista apua. Ota yhteyttä tai käy lukemassa lisää henkilökohtaisesta avusta sivuiltamme.



5. Apuvälineet

Oikeanlaiset apuvälineet voivat helpottaa MS-potilaan arjen sujumista. Apuvälineet voivat auttaa potilasta mm. henkilökohtaisen hygienian (esim. pitkävartiset pesimet) ja pukeutumisen kanssa (esim. sukanvetolaite, nappikoukku, pukeutumiskeppi). Myös ruoanlaitto ja ruokailu voivat helpottua oikeiden apuvälineiden avulla. MS-tautia sairastavalle erilaiset liikkumiseen valmistetut apuvälineet ovat myös tarvittaessa suuri apu. Turvallisuutta voidaan parantaa esimerkiksi WC- ja suihkuistuimilla ja tukikahvoilla sekä erilaisilla liukuesteillä ja turvamatoilla.


6. Ruokavalio

Ruokavaliolla voidaan parantaa MS-potilaan tilaa.

  • Joillain potilailla eri ruoka-aineiden välttämisestä voi olla apua.
  • Aaltomaista MS-tautia sairastaville suositellaan monityydyttämättömiä rasvoja kuten auringonkukkaöljy, rasvaisia kalalajeja, runsaasti hedelmiä ja vihanneksia sekä välttämään sokerisia ja rasvaisia kakkuja sekä teollisesti valmistettuja ruokia, joissa on runsaasti tyydyttyneitä rasvoja, kuten makkaroita ja hampurilaisia.
  •  Toissijaisesti etenevää MS-tautia sairastavien on hyvä sovittaa ruokavalionsa omiin tarpeisiinsa. Tiukka ruokavalio ei ole usein tarpeen mutta tilannetta voi parantaa esimerkiksi käyttämällä vähemmän rasvaisia ruokia tai vähentämällä tarvittaessa alkoholin käyttöä. 




Lue myös 5-Faktaa MS-Taudista tästä!



Löydät lisää tietoa MS-Taudista näiltä sivuilta:

Neuroliitto
​MS-Maailma
Käypä hoito
Terveyskirjasto
THL
Maskun neurolooginen kuntokeskus

 

Jakakaa tai seuratkaa:

Lue koko artikkeli »

Multippeliskleroosi eli MS-tauti on liikunta- ja toimintakykyyn vaikuttava keskushermoston sairaus, joka ilmenee yleisimmin nuorilla aikuisilla. Sairastusikä on tavallisesti 20-40-vuotiaana. Tautiin sairastuneita on Suomessa noin 7000 henkilöä ja tauti on kaksi kertaa yleisempi naisilla kuin miehillä.

 

1. Krooninen neurologinen sairaus

Syytä sairastumiseen ei vielä tiedetä, mutta mahdollisesti lapsuudessa sairastetut virusinfektiot ovat mukana laukaisemassa sairastumisen vanhempana. Myös perimä voi olla sairastumisen taustalla. Tutkimusten mukaan D-vitamiinin puute talviaikaan sekä tupakointi saattavat olla myös taudin laukaisevia tekijöitä.



2. Diagnosointi

Taudin epäilyn herättyä, oireiden ja lääkärin tutkimusten perusteella, sen toteaa hermotauteihin perehtynyt lääkäri, eli neurologi. Diagnoosi varmistetaan magneettikuvauksella, jossa nähdään taudille tyypilliset pesäkemäiset tulehdusmuutokset aivojen valkeassa aineessa.

Tarvittaessa otetaan selkäydinnestenäyte, josta voidaan tutkia onko keskushermoston puolustusaktiivisuus lisääntynyt. Samalla voidaan sulkea pois muiden keskushermoston tautien mahdollisuus. Taudin diagnoosin toteamiseksi tarvitaan siis selvät tautiin sopivat oireet sekä taudille tyypilliset magneettikuva- sekä selkäydinnestemuutokset.


 

3. Vaiheittain etenevä tauti

Taudin oireet johtuvat demyelinaatioista eli aivojen, selkäytimen ja näköhermon paikallisista tulehdusmuutoksista. Demyelinaatiossa hermojen tuoja- tai viejähaarakkeita ympäröivä eristekerros, myeliiniproteiinivaippa, joka sekä suojaa että helpottaa solussa kulkevien sähköimpulssien kulkua, vaurioituu paikallisen tulehdusprosessin myötä. Jostain syystä elimistön omat puolustussolut luulevat, että myeliini on elimistölle vierasta ainetta, joka on tuhottava. Täten oireet ovat vaihtelevia ja riippuvat siitä missä keskushermoston osassa demyelinaatiopesäkkeet sijaitsevat. Tämän takia myös oireita esiintyy eri puolilla kehoa.

 

4. Yksilölliset oireet

Yleisimpiä alkuoireita ovat näön hämärtyminen toisessa silmässä ja raajojen tuntoaistin häiriintyminen, lisäksi voi esiintyä raajojen lihasheikkoutta, kaksoiskuvia, tasapainovaikeuksia, huimausta, puhehäiriöitä, suolen ja virtsarakon toimintahäiriöitä sekä uupumusta.

MS-taudin oireet tulevat tyypillisesti aaltomaisina; syntyy uusia oireita, jotka sitten väistyvät tai vanhat oireet voivat pahentua. Vuosien kuluessa pahenemisvaiheet jäävät tavallisesti pikku hiljaa pois ja henkilöllä alkaa hidas mutta tasainen heikentyminen liikunta- ja toimintakyvyssä. Toisessa selvästi harvinaisemmassa muodossa tauti aiheuttaa heti alusta asti tasaista liikunta- ja toimintakyvyn heikentymistä.




5. Taudinkulku

Kenelläkään potilaalla ei ole täysin samaa taudinkulkua, mutta keskimäärin sairauden alusta kestää 20 vuotta siihen kun potilas tarvitsee liikkumiseensa apuvälineitä. Suurella osalla tauti on kuitenkin melko vähäoireinen, eikä myöskään juuri lyhennä elinikää, joitain harvinaisia hyvin vaikeita tilanteita lukuun ottamatta.




Löydät lisää tietoa MS-Taudista näiltä sivuilta:
Neuroliitto
​MS-Maailma
Käypä hoito
Terveyskirjasto

 

Jakakaa tai seuratkaa:

Lue koko artikkeli »