Tarvitsetko Henkilökohtaisen Avustajan?

5 Asiaa Parkinsonin Taudista


Parkinsonin tauti on parantumaton ja hitaasti etenevä neurologinen sairaus. Parkinsonin taudin oireita ovat lepovapina, liikkeiden hitaus, lihasjäykkyys ja tasapainovaikeudet. Parkinsonin tautia esiintyy hieman useammin miehillä kuin naisilla. Taudin syytä ei vielä tiedetä, eikä sille ole parantavaa hoitoa. Oireita voidaan kuitenkin hoitaa lääkkeillä ja kuntoutuksella. Parkinsonin tautia sairastaa Suomessa yli 14 000 ihmistä.

1. Keski- ja vanhuusiän etenevä liikehäiriösairaus
 
Parkinsonin tauti on neurologinen sairaus, joka saa alkunsa, kun asennon-, liikkeiden- ja tasapainon säätelyyn osallistuvat aivoissa olevat hermosolut alkavat hiljalleen tuhoutua.
Taudin tyypillisimpiin oireisiin kuuluvat lepovapina, liikkeiden hitaus, lihasjäykkyys, hitaus aloittaa tahdonalainen liike sekä liikkeiden nopeuden ja laajuuden väheneminen liikkeitä toistettaessa. Parkinsonin taudin oireita voidaan nykylääkityksellä usein melko hyvin hallita.
Taudin oireet johtuvat mustan tumakkeen solukadosta, josta aiheutuu dopamiinin väheneminen aivoissa. Mitä enemmän hermosoluja tuhoutuu aivoissa, sitä vähemmän keskushermoston välittäjäainetta dopamiinia on, minkä seurauksena Parkinsonin taudin oireet taas lisääntyvät. Solujen tuhoutuminen on etenevää ja toistaiseksi sitä ei ole pystytty hoidoilla pysäyttämään. Normaalissakin vanhenemisessa tapahtuu samanlaista solujen vähittäistä tuhoutumista, Parkinsonin taudissa tuhoutuminen vain alkaa aikaisemmin ja on tavallista voimakkaampaa.
 
Parkinsonin taudin aiheuttajaa ei tiedetä, lukuisista tutkimuksista huolimatta. Erilaisia ympäristötekijöitä on tutkittu, mutta mitään selvää syytä ei ole voitu osoittaa taudin aiheuttajaksi. Tauti ei ole selvästi perinnöllinen, vaikka sairastumiseen saattaa liittyä perinnällinen alttius. On epätodennäköistä, että potilaan lapset sairastuisivat vanhempansa Parkinsonin tautiin. Parkinsonin tauti on kohtalaisen yleinen sairaus. Useimmille Parkinsonin tauti kehittyy 50-80-vuotiaana.

2. Diagnosointi
 
Parkinsonin tauti on todennäköinen jos potilaalla on kaksi kolmesta taudin pääoireista; lepovapina, lihasjäykkyys ja liikkeiden hidastuminen. Parkinsonin taudin diagnoosi perustuu aina lääkärin tekemään haastatteluun ja neurologiseen tutkimukseen. Tautia ei voida diagnosoida yksinkertaisilla laboratoriokokeilla kuten verikokeilla. Diagnosointi ei ole aina helppoa, minkä vuoksi potilas lähetetään tautia epäiltäessä neurologin tutkittavaksi. Lääkärintutkimusten tueksi voidaan kuitenkin tehdä täydentäviä tutkimuksia, kuten aivojen kuvantamistutkimus (esimerkiksi magneettikuvaus). Diagnoosi on tärkeä tehdä huolellisesti, sillä Parkinsonin tauti on jatkuvaa lääkitystä vaativa elinikäinen sairaus.

3. Oireet
 
Parkinsonin taudin oireiden painottuminen ja niiden aiheuttamat haitat ovat jokaisella potilaalla erilaisia. Usein taudin oireet alkavat toisen puolen jalasta tai kädestä ja etenevät kunnes ne kuukausien tai vuosien aikana muuttuvat molemminpuolisiksi. Oireet kuitenkin vaihtelevat, sillä solutuho aivoissa tapahtuu epätasaisesti. Taudin yhteydessä esiintyy usein lepovapinaa, lihasjäykkyyttä ja liikkeiden hitautta. Potilaalla saattaa myös ilmaantua erilaisia autonomisen hermoston häiriöitä ja tasapainovaikeuksia. Parkinsonin hallitsevina oireina ovat liikuntakyvyn vaikeuttamista aiheuttavat oireet, mutta taudin yhteydessä voi esiintyä tiedollisten toimintojen ja tunne-elämän häiriöitä, kuten tunneherkkyyden lisääntymistä, aloitekyvyn heikkenemistä, masennustaipumusta ja ajatusten hidastumista. 

4. Liikunta ja lääkehoito
 
Parkinsonin tautia sairastavalle liikunta on erityisen tärkeää toimintakyvyn ylläpitäjä. Säännöllinen liikunta ja venytys- ja rentoutusharjoitukset on erittäin hyvä sisällyttää potilaan päivittäiseen elämään. Kaikki liikunta, imuroinnista voimisteluun, on tärkeää. Liikunnan määrä ja sen muodot on hyvä oman hyvinvoinnin kannalta kokeilemalla itselle etsiä. Liikkumisen lisäksi on myös levolle hyvä jättää riittävästi aikaa. Usein voi olla parempi tehdä muutama pieni kävelylenkki kuin yksi pitkä, jonka aikana voi ehtiä väsähtämään perusteellisesti.
Kaikki on kuitenkin yksilöllistä.
 
Parkinsonin taudin alkuvaiheessa liikunnaksi riittää usein voimistelu ja myöhemmin voi fysioterapia olla tarpeellista ottaa mukaan muun liikunnan ohelle. Fysioterapialla voidaan lievittää jäykkyyden aiheuttamia kipuja ja lihaskireyksiä ja näin päivittäisistä toiminnoista selviytymistä voidaan parantaa.
Sauvakävely, uiminen ja allasvoimistelu sopivat monelle. Kuntosaliharjoitukset sopivat lihasvoimien parantamiseksi, sopivan harjoitusohjelman voi laatia fysioterapeutti.
Erilaisia säännöllisesti kokoontuvia voimisteluryhmiä löytyy Parkinson-potilaille monia. Liikunnallisen hyödyn lisäksi on kotoa lähtemisestä ja muiden tapaamisesta hyötyä, sillä se virkistää mieltä, mikä taas parantaa toimintakykyä.
 
Parkinsonin tautiin sairastuminen tarkoittaa sitä, että potilas joutuu todennäköisesti käyttämään säännöllistä lääkitystä koko elämänsä ajan. Nykylääkkeillä taudin oireita voidaan lievittää usein varsin hyvin. Lääkkeet eivät kuitenkaan paranna tautia eivätkä estä sen etenemistä. Annettavan lääkehoidon on tarkoitus pitää tiedon kulku hermosoluissa mahdollisimman normaalina. Lääkehoito aloitetaan hitaasti lääkeannosta nostaen, yleensä sitä vahvistaen ajan myötä asteittain. Lääkehoito on aina yksilöllinen ja sen kanssa tehdyt mahdolliset muutokset voivat olla eri potilailla hyvinkin erilaisia. Lääkehoito vaatii erityisen tarkkaa lääkärin seurantaa yksilöllisten oireiden ja lääkkeiden vaikutusten sekä lääkkeiden hankalienkin sivuvaikutuksien takia. Tavallisimpia Parkinsonin taudin oireiden lievitykseen käytettyjä lääkkeitä ovat levodopa, joka suurentaa aivojen dopamiinipitoisuutta, eri dopamiiniagonistit, joita käytetään yleensä alle 60-vuotiaiden ensisijaislääkkeenä sekä MAO-B-entsyymiestäjät, joita voidaan käyttää taudin alkuvaiheessa tai yhdistettynä muihin Parkinsonin taudin lääkkeisiin.

5. Muut hoitokeinot ja taudin ehkäisy

 
Parkinsonin taudin lääkehoito on kehittynyt noin 30 vuoden aikana valtavasti. Lääketutkimuksia ja lääkkeiden kehittelyä tehdään kokoajan eri puolilla maailmaa. Täten kehitys ja hoitomahdollisuudet paranevat kokoajan. Markkinoille on tulossa erilaisia, vielä tutkimuskäytössä olevia lääkkeitä.
 
Parkinsonin taudin hoidossa oleva kirurginen hoitomenetelmä on nykyisin syväaivostimulaatio eli DBS, jonka tarkoitus on vähentää tahattomia liikeitä sekä jäykkyyttä. Neurokirurgian tai neurologian klinikalla, säädetään stimulaation taso oireiden mukaan sopivaksi. Entinen hoitomenetelmä talamotomia on käytössä vain poikkeustapauksissa (esimerkiksi jos potilaan lähes ainoa oire on sietämätön vapina). Parkinsonin taudin kaikki leikkaushoidot kohdistuvat aivojen keskialueisiin. Hoitoja tehdään Suomessa kaikkien yliopistosairaaloiden neurokirurgian klinikoilla.
 
Parkinsonin taudin syytä ei toistaiseksi tiedetä, joten sairastumisen ehkäiseminen on melko mahdotonta. D-vitamiinin puutoksella on kuitenkin todettu olevan yhteys Parkinsonin taudin sekä monen muun taudin riskiin. Tutkimuksissa havaittiin, että terveisiin henkilöihin verrattuna D-vitamiinin puutos oli huomattavasti yleisempää Parkinson-potilailla.
Myös kahvin tai kahvin sisältämän kofeiinin saannilla on huomattu olevan Parkinsonin taudin kehittymistä hillitseviä tai lykkääviä vaikutuksia.


 



Teksti: Sara Salo




Lisää tietoa parkinsonin taudista löydät näiltä sivuilta:
 
Parkinson-liitto ry
Parkinson info
Terveyskirjasto
Käypä hoito
Kahvi ja terveys





 

Muuta lukemista Elämäsi Adaton blogilta:
5 asiaa Fragile-X oireyhtymästä
5 asiaa Downin oireyhtymästä
5 asiaa ALS-taudista
Minun elämäni ALS-omaishoitajana
5 Asiaa Sallan taudista